RIKKARUOHOJA KITKIESSÄ


Mietiskelin itsekseni nyhtäessäni perennapenkistä pois taas hirvittävän määrän rikkaruohoja,että olenkohan mä nyt liian tyyni ja rauhallinen tämän mun sairausuutisen suhteen. Eilen,kun meille kokoontui lähisukulaisia kakkukahvittelemaan Miisan synttäreitä,tuntui kuin he olisivat paljon enemmän järkyttyneitä, huolissaan sairaudestani ja minun jaksamisestani  kuin minä itse.

Mä en vaan jotenkaan halua jäädä vellomaan mihinkään negatiiviseen mielialaan nyt. Ei mulla ole tunne,että tarvitsisi itkeä tai raivota.
Voi olla,että isompi paniikki ja pelko tässä vielä ennen leikkausta iskee,mutta nyt ainakin ajatus on enemmän siinä,että haen illalla ämpäreitä ja istutan niihin perunat tai menisinkö ipanoiden kanssa Porin Kirjurinluotoon syömään jätskit ja katsomaan joko kesälinnut on sinne tulleet puistoa kaunistamaan.




Melko nättejä  muuten nämä pikkusydämen nuput :)
 


8 kommenttia:

  1. Sun pikkusydämen nuput ovat jo isoja, mulla ihan rääpäleitä.
    Sulla on oikeus tuntea just niinkuin tunnet ja murehtimaan ehdit sitten ihan hyvin myöhemmin jos siihen aihetta tulee. Murehtiminen kun ei mitään auta. Hetkessä eläminen ja elämästä nauttiminen, mitä teet, sensijaan auttaa! Usein sairastunut joutuu tsemppaamaan lähipiiriä, mikä voi olla aika raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki sitä heti alkuunsa oli hiukan pää pyörällään asiasta,mutta nyt haluan juurikin nauttia lomasta ja lempivuodenajastani :)

      Poista
  2. Minun mielestä on hienoa, että et ole jäänyt vellomaan pahassa olossa. Itse uskon vakaasti siihen, että oma mieliala vaikuttaa myös sairauteen. Itse olen muutenkin ihminen joka elää tässä ja nyt, fiiliksen pohjalta.
    Jos jollekkin asialle ai juuri nyt voi tehdä mitään, niin miksi kerätä siitä maailman suurinta stressiä? Vaikka sairautesi on iso asia, ei sen maailman täydy siihen kaatua. Olet oikeutettu käsittelemään asiat juuri niinkuin parhaaksi näet ja koet :)

    Minun täytyy ehdottomasti hankkia noita pikkusydämiä omalle pihalleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkusydämet on siitä kivoja,että kukkivat alkukeväästä melkeinpä syksyyn asti.

      Mulla myös hiukan sellainen tyyli,että fiilispohjalta tässä ja nyt :)

      Poista
  3. Tuskin minkään sairauden käsittelemisessä ja kokemisessa on mitään määrättyä mallia. Jokainen saa päättää suhtautumisestaan itse ja nostan sinulle hattua, jos pystyt läheistesi murehtimisista huolimatta nauttimaan puutarhasta ja kevätpäivistä. Uskon, että lapsesi tuntevat olonsa turvallisemmaksi seurassasi ja pystyvät paremmin luottamaan toipumiseesi.
    Minullakin on vasta yksi pieni rääpälenuppu pikkusydämessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki meillä perheen kesken asiasta puhutaan ja vastailen ipanoiden kysymyksiin.En minä halua asiaa mietenkään kieltää puhumattomuudella tai muutenkaan,mutta en sitten toisaalta halua,että asiaa vatvotaan jatkuvalla syötöllä.
      Ehtii sitä sitten olla leikkauksen jälkeen toipilaana ja varmasti välillä hiukan huonompivointisenakin. Nyt,kun minulla ei käytännössä ole mitään isompaa vaivaa,niin yritän ottaa siitä kaiken irti :)

      Poista
  4. Hei! Olen seurannut blogisi vasta niin vähän aikaa, että en tiennyt sairaudestasi, joten pyydän anteeksi jos kommenttini ovat olleet vähän sitä sun tätä. Toivon sinulle paljon voimia. Itse olen taistellut syövän kanssa (en tiedä sairauttasi, mutta kerron tässä omani siksi,että olen laittanut siitä vähän blogissanikin). Sairauden aikana on mielestäni monenlaisia eri vaiheita, ainakin minulla on ollut. Välillä tuntuu, että lääkäritkin puhuvat ihan jostain toisesta henkilöstä, kuin minusta..jne. Voimia sinulle! halauksin riitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta !
      Sain muutama viikko sitten tietää,että olen sairastunut rintasyöpään. Kesäkuun alkupuolella on edessä leikkaus ja jatkohoidot sitten sen mukaan mitä patologi kudoksista löytää.

      Poista

Kiitos vierailusta blogissani!
Kaikenlaiset kommentit ja viestit ovat tervetulleita :)