LAMAANTUNUT FIILIS

Reilun viikon tauko on nyt ollut mulla bloggailussa;en ole oikein itse innostunut kirjoittelemaan enkä ole jaksanut käydä kylässäkään muiden blogeissa.

Päivät ovat kuluneet enemmän ja vähemmän saamattomuuden merkeissä ja sen kyllä huomaa;kun äiti ei ole jokahetki valppaana saarnaamassa tai muutoin vaan organisoimassa kotiommia,niin johan eivät löydä tiskit tietään koneeseen eivätkä pestyt vaatteet mene itsekseen viikattuina komeroon.Lastenhuoneet kaipaisivat melkeinpä paikalle jo ammattiraivaajaa. 
Toki,kun asiasta mainitsee verenpaine kolmessasadassa alkaa jotain tapahtuakin...mutta,kun aina ei viitsisi olla sanomassa :C
Taitaapi olla koko poppoolla jo jonkisortin "hoitoväsymys" meneillään.


Omaan lamaannukseen on kyllä selvänä syynä sytostaattihoitojen aiheuttamat vaivat. Hoitoja on jouduttu siirtämäänkin,kun veriarvot ovat olleet niin huonoja,että niitä ei voida antaa.Sen lisäksi valkosolujen kehtittymistä luuytimessä edistävä rokote aiheutti melkolailla huonoja fiboja koko kroppan.
No sillä ajatuksella jaksan eteenpäin,että ENÄÄ yksi sytostaattihoitokerta jäljellä :)
Toki saan vielä sädehoidot ja Herceptin-tiputukset jatkuvat ensi vuoden elokuuhun asti,mutta en usko,että niistä aiheutuu ollenkaan niin paljon haittaa kuin sytostaateista.

Ei,mutta jotain positiivistakin: tyttöjen kanssa iskimme mullan alle 300  kukkasipulia tänään (vihdoin ja viimein).
Toivottavasti aherrus palkitaan keväällä ja alku kesästä :)

38 kommenttia:

  1. No ahkeriahan siellä on oltu, jos 300 sipulia ootte tänään maahan laittaneet :) Voimahaleja teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ihan nauratti,kun oli sitten niin tarkkaa likoilla,että saavat istuttaa saman määrän sipuleita ja selvästi tykkäsivät puuhasta :)

      Poista
  2. Joskus sitä elämässä tulee eteen näitä lamaannuttaviakin päiviä. Mä olen yrittänyt oppia ajattelemaan, että antaa kaiken sotkun olla vaan, kyllä ne siinä paikallaan pysyy. Lapsillakin voi olla sellainen fiilis, ettei oikein huvita. Meidän poika oli aika ärtyinen ja kiukkuinen, kun iskä oli huonossa kunnossa ja äiskä väsynyt.

    Sä olet ollut reippaampi kuin mä pihahommissa. Multa jäi kukkasipulit ja muutkin pihahommat tekemättä tänä syksynä. Vähän pelottaakin, saanko keväällä uutta inspiraatiota. Yritetään rämpiä tämä syksy jotenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehdään Eija näin! Kyllä se tästä vielä valoisammaksi muuttuu ja olen ihan varma,että,kun kevät pikkuhiljaa lähenee alkaa itsekullakin puutarha-inspiraatio nostaa taas päätään :)

      Poista
  3. Kyllä varmasti tuosta sipulimäärästä on keväällä nähtävissä hienoja kukkia.
    Olet mielessäni, kun tämä pimeys ja syksy tuntuu painavan. Ei mua pitäs mikään painaa, kun olen terve kuitenkin, mutta aina marraskuu on kurjaa aikaa. Joulukuussa jo helpottaa. Voimahaleja sinne!
    Mulla taas tuntu silloin kun lapset olivat pienempiä, jotta pitää huutaa ja hyppiä katossa asti, ennenkuin sain ne raivaamaan tavaroitaan yms. Sitten ne raivas niitä kun sain tarpeeksi suuren huudon aikaiseksi :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä,joskus on ihan pakko korottaa ääntä oikein tiukaksi,että saa tuon nuorison liikkeelle. USein kuultu selitys meillä on,että huoneessa on hallittu kaaos ja,jos siivoaa,niin,kaikki tavarat ovat hukassa. HUOH ;)

      Poista
  4. Kolmensadan sipulin laittaminen maahan on melkoinen satsaus uuteen kevääseen! Tämä on nyt tätä pimeintä, synkintä ja vaikeinta aikaa. Marraskuussa saakin vähän nuupahtaa ja elää puolella liekillä. Valoa ja iloa elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saraheinä! Tänään on jo taas huomattavasti parempi fiilis kuin viime aikoina ja totta;onhan tämä marraskuu muutoinkin hiukan sellainen ankea kuukausi.

      Poista
  5. Olipa mukava kuulla sinusta♥
    Ehdin jo ajatellakin, että varmaan on ollut hoidot taas rankkoja, kun sinusta ei ole täällä blogissa kuulunut.
    Tämä päivien harmaus ja pitkä pimeä aika lamaannuttaa kyllä suht' terveenkin ihmisen.
    Hieno saavutus todella tuo teidän sipuliurakkanne. Ihana odottaa kevättä!
    Voimahaleja minultakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Marja! Ensimmäistä kertaa istutimme nurmikolle sipulikukkia ja sehän tuo oman lisäjännäyksen kevääseen,että miten jaksavat nousta sitten nurmikon alta.

      Poista
  6. Ei mikään ihme,että välillä iskee lamaannus ja väsytys.Mutta voi mikä ihana investointi uuteen kevääseen.Tyttäret ovat aarre <3 (Pojat myös<3) Voimia sinulle<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tässä nyt hiukan moiteinkin tyttöjä,niin,etenkin,esikoisesta on ollut iso apu kotitöissä tässä sairauden aikana :)

      Poista
  7. Toisinaan on parempia päiviä ja toisinaan taas ei.. Ihanaa että olette saaneet kukkasipulit maahan :) Kyllä ne sitten keväällä palkitsevat.

    Tsemppiä ja voimia tähän harmaaseen marraskuuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain vaiheessa jo iski pieni epäilys,että jäävätkö vallan istuttamatta,mutta onneksi tosiaan eilen iski innostuksen puuska ja homma hoitui avun kanssa vielä melko ripeästikin :)

      Poista
  8. Teillä on varmasti hieno kukkaloisto keväällä! Tsemppiä hoitoihin!

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä sinne! Tuo onkin hieno juttu, että enää yksi jäljellä.
    Ihanat tytöt siellä, ahkerat ja auttavaiset taiteellisen lisäksi!
    Mukavaa marraskuuta, kyllä kevät koittaa, siisteys palaa ja voimatkin, tämä vaihe on vain tämä hetki pitkässä elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on erittäin voimaannuttava ajatus,että tämä todellakin on ohimenevää. Toki se huonona hetkenä joskus katoaa mielestä,mutta onneksi yleensä vain hetkeksi :)

      Poista
  10. Meillä on myös harrastettu sipulinpiilotusta tänään ;)
    Huoh, vielä jaksaa yhden sytkyn, jaksaa-jaksaa.

    Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi,
    että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.
    Muumipappa, Tove Janssonin kirjasta Muumipapan urotyöt

    VastaaPoista
  11. Hyvä ajoitus teillä noiden sipulien kanssa, sillä huomiselle on luvattu melkoista vesi/räntä/lumisadekeliä ainakin osaan maata. Taitaa kyllä teillä länsirannikolla olla parhaat ilmat! Ja keväällä ihana kukkaloisto!!

    Olenkin uumoillut, että hoitoja on menossa, kun et ole vähään aikaan bloggaillut. Toivottavasti viimeisen hoitokerran jälkeen helpottaa. Voimia toivottelen minäkin!

    Kuule, haluaisitko mooseksenpalavanpensaan siemeniä, kun ei niitä valmiita siementaimia löytynyt? Keräsin viimeiset jäljellä olleet siemenet, toivottavasti ovat itävää sorttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on mukavan selkeä päivä tänään,eikä toistaiseksi ainakaan tietoakaan sateista.
      Mielelläni otan vastaan Mooseksen siemeniä. Panetko mulle sun osoitteen sähköpostiin,niin lähetän sulle postimerkillisen kirjekuoren:
      katja.lammi@dnainternet.net

      Poista
    2. Minulla on tuossa kirjekuoria ja merkkejäkin läjä pöydällä, joten älä suotta minulle kuorta lähetä. Laita ilo kiertämään ja lähetä siinä joskus jollekulle toiselle jotakin kivaa :)
      Minulta löytyi sähköpostista vielä osoitteesikin, joten saat siemenet vielä tällä viikolla. Ehtivät maahan ennen lumia ja toivottavasti itävät keväällä.

      Poista
    3. Kiitos todella paljon Marietta :)

      Poista
  12. No huh huh! 300 sipulia ei olekaan ihan pikkuhomma! Kyllä olet ahkeroinut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin osas oli pikkuisia sipuleita:krookuksia,helmililjoja,tähtitulppaaneja jne.,mutta eivätköhän ne kuitenkin pikkuisuudestaan huolimatta tuo väriä pimeän talven jäljiltä.

      Poista
  13. Katja, olet ollut myös minun ajatuksissa,näin syksyllä on ollut pimeää ja raskaat hoidot kyllä se vie mielen matalaksija voimattomaksi.Kyllä se vaikuttaa koko perheeseen.Voimia,voimia paljon voimi teille kaikille varsinkin sinulle
    Lämpimät halaukset:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä selvästi vaikuttaa koko meidän perheeseen ja toki myös omiin vanhempiin sekä sisaruksiin,mutta onneksi ollaan jo melkein voiton puolella!

      Poista
  14. Kyllä teillä on keväällä nieno tulpaani loistoa,voimia sinulle,kyllä tää pimeä masentaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se Irma pakkaa olemaan,vaikka olisi ihan terveenäkin...

      Poista
  15. Kaunis kevät siis tiedossa:)

    Meillä on paikat kotona aina sekaisin, eikä meitä ole kuin kaksi aikuista,D! Tosin sotkun aiheuttajaksi epäilen herra harmaakarhua...

    Voimahalaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma juttu,kun sotkujen aiheuttaja on aina joku muu kuin itse ;D

      Poista
  16. Älä sinä siivosta murehdi. Lepäile vaan rauhassa. Ehdit sitten kaiken, kun voit paremmin ja voimasi palaavat.
    Ihanaa kukkaloistoa teillä on sitten keväällä.

    Voimia sinulle.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti Irmastiina! Kyllähän tässä ehtii kodin siivota vielä moneen otteeseen ;)

      Poista
  17. Katja, keskity nyt vain lepäämiseen ja voimien keräämiseen! Ymmärrän kyllä hyvin, jos toisten sotkut ärsyttävät. Meillä ei miesväki juuri vaatteitaankaan osaa kaappiin laittaa, tavarat lojuvat mikä missäkin. Mutta ota nyt rauhallisesti kuitenkin, ajattele ensi kevättä, ja tulevaa tulppaanien loistoa. Toivottavasti olosi pikkuhiljaa kohentuu! Lämpimin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaistahan se taitaa monessa kodissa olla,että muksut ja mies unohtelevat tavaroitaan mihin sattuu ja äiti kulkee perässä ja siivoaa sotkut ;)
      Aika pitkälti olenkin ottanut lunkisti ja niin aioin jatkaa niinkauan kuin sytostaattihoidot loppuvat. Sitten alan pikkuhiljaa kohotella kuntoa pidemmillä kävelylenkeillä jne.

      Poista
  18. Tutulta kuulostaa tuo elämä lasten kanssa. Siinä on se hyvä puoli, että vaatekaaosongelma poistuu lasten kasvamisen myötä ja omaan kotiin päästyään he yllättäen laittavat tavarat paikoilleen kenenkään karjumatta.
    Olenkin uumoillut, että olet uupunut, kun et ole ollut "langoilla". Hienoa, että uskallat myöntää väsymyksesi. Luultavasti muut eivät sinulta niin paljon vaadi kuin itse itseltäsi. Lötköttele täysillä, se on ihan luvallista ja varmasti myös toivottavaa.
    Kiva, että tytöt tulivat sipulipuuhiin kanssasi. 300 sipulia tunkee mullasta nopeammin kuin osaamme odottaakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä se betweenland on,että vaatimukset itselle ovat välillä liian korkealla,mutta loppujen lopuksi melko hyvin olen tässä sairauden aikana oppinut olemaan hötkyilemättä. Oma juttunsa on oppia sekin taito :)

      Poista

Kiitos vierailusta blogissani!
Kaikenlaiset kommentit ja viestit ovat tervetulleita :)