ON MULLA FIKSU KOIRA

Viikon verran olen ihmetellyt,kun herään joka yö kylmissäni ja peitto on  lattialla. En nyt mielestäni kuitenkaan ihan niin kauhean levottomasti ole sängyssä pyörinyt. 
Tässä eräänä aamuyön tuntina heräsin siihen,että selvästi tunsin,kun peitto liukuu pois päältäni,vaikka itse makaan hievahtamatta paikallani. Pakkohan sitä oli avata silmät ja katsoa,että mitä hittiä tapahtuu.
Sennahan siellä oli peiton kulmassa kiinni hampaillaan ja hivutti pikkuhiljaa peiton lattialle. Kuopaisi vielä tassuillaan peiton sopivaan myttyyn ja pani tyytyväisenä maate pesäänsä.
Arvatkaa muuten muistinko seuraavana iltana levittää pesussa olleen koiranpeiton sänkyni viereen :D :D

Kattokaa ny kuinka ihana pieni pallukka Sennakin on joskus reilut kolme vuotta sitten ollut. 
No,ihana pallukka se on kyllä vieläkin <3


Viikko on taas vierähtänyt ihan älyttömällä vauhdilla,vaikka en ole edes päässyt ratsastelemaan tai kärryttelemään Quupan kanssa,kun siltä oli kenkä irronnut ja odottelin kengittäjää paikalle. 
Torstai-iltana kova tuuli pelästytti Quupan,kun hain sitä illalla tarhasta ja se törmäsi meikäläiseen hilpaistessaan karkuun. Kaaduin ja sain mojovan kolauksen,soraihottumat polveeni ja mustelmat "alleihin",persauksiin ja lapaan. Viikonloppu meneekin nyt  sitten parannellessa... eikä yhtään ole sellainen fiilis,että pystyisi esim. ratsaille kiipeämään.


No,pikku askarteluihin sentään olen pystynyt.  Terassille vääntelin ja kääntelin pajukoreihin pieniä koristuksia koivun risuista ( kiitos naapurin Anulle risuista!!),sammalesta,jäkälästä ja kävyistä.




Vielä on pari pussillista sisal-kuitua  ja pellavanauhaa odottelemassa, josko saisin oveen aikaiseksi jouluisen kranssin.Mutta ei kyllä enää tänään.
Nyt on aika rentoutua ravien,saunomisen ja sapuskan parissa :)

Kivaa lauantai-iltaa kaikille!


OLEN SELKÄ!

I'm back siis :)

Ihan pani välillä ketuttamaan tämä pitkä blogihiljaisuus,mutta toisaalta olen nyt toteuttanut sitä ajatusta,joka päässäni takoi sairaana kotona maatessani,että " kunhan kuntoudun en persettäni tähän  sohvalle laske". 
No tottahan toki tuo  ajatukseni ei noin jyrkästi mene käytännössä;mukavaahan se on viikonloppuna oikaista peiton alle soffalle ja katsella töllöstä mahdollisimman vähän aivoja rasittavia ohjelmia ja elokuvia.



On tässä ollut yhteensovittamista työn,perhe-elämän, hevostelun/koirailun/kissailun/askartelujen/puutarhajuttujen sun muiden kanssa pitkän kotona oleilun jälkeen.Mutta eivätköhän tästä ala pikkuhiljaa palaset loksahtelemaan kohdilleen ajankäytönkin suhteen.


Kunto on ollut välillä erittäin hyvä,mutta valitettavasti pieniä takapakkejakin on välilla tullut, Lähinnä on ongelmia ollut huonosta hemoglobiinista ,rautavarantojen puutteesta ja niiden aiheuttamasta väsymyksestä.Eivätkä nuo vuotavat ahteripukamat,joita on jo parikertaa tässä syksyn mittaa operoitu, ollenkaan auta asiaa,mutta parin lepopäivän jälkeen sitä on taas jaksanut kummasti porskuttaa.


Olen kyllä suunnattomasti nautiskellut niistä päivistä,kun jaksan hyvin tehdä työpäiväni ja siitä,että voin vapaa-ajalla mennä vielä lapioimaan paskaa tallille,pesen ja harjaan mutakylpyjä-ottaneen virtahevon näköisen Quupan ja teen sillä tunnin-kahden maastolenkin ja sitten vielä kotiin reippailemaan koiran kanssa.
Kelpaa siinä kellahtaa illalla makoilemaan  Hiltunen ( ja isäntä) jalkopäässä kehräten :)


Pannaan tähän väliin  nyt pieni päivitetty potretti bloginpitäjästäkin,kun olen saanut karistettua kaikki 17 kiloa,joita tuossa kertyi hoitojen aikana.
Vielä,kun saisin hiukan painoa pois ja hiukset pitkiksi,niin olisin ihan tyytyväinen olomuotooni.

Viikonlopun varalle kävin naapurin kaadetuista koivuista hakemassa risuja,metsästä keräsin sammalta sekä hieman jäkälää. Saas kattoa mitä saan  noista aikaiseksi.
Toivottavasti ainakin sisääntulon terassia hieman talvisempaan asuun:)


Onpas kiva palailla taas tänne blogi-ystävien pariin toivottavasti tekin löydätte takaisin tännepäin :)