SURUA

Elokuussa Rusina sairastui ensimmäisen kerran pahasti ja koko syksy oli jokseenkin  epätasaista sen terveyden suhteen. Välillä oli hieman parempi ja välillä taasen oli liikkuminen todella huonoa ja vaikeaa.
Ennen joulua sairastui uudelleen ja jouduin toimittamaan sen klinikalle Poriin tutkittavaksi. Lääkkeet ja hoito eivät apua tuoneet vaan tammikuun puolella meni hepo melkolailla "jalattomaksi"  ja ratkaisuvaihtoehtoja ei juurikaan ollut :( :(

Onneksi lyhyeksi jääneeseen yhteiseen aikaamme mahtui myös monia  hyviä ja mukavia hetkiä. 


15 kommenttia:

  1. Voi Katja <3 Eläinystävän menetys on aina raskasta. Voimahalauksia!

    VastaaPoista
  2. Ikävä kulla surullisia uutisia. Mukava kuitenkin, että olet taas linjoilla!

    VastaaPoista
  3. Onpa harmi, kun meni sulta tuollainen ystävä ja aarre. On se surullista. Jaksamista.

    VastaaPoista
  4. Voi kuinka ikävä juttu. Halaus.

    VastaaPoista
  5. Voi, miten surullista. Voimahalauksia sinne.

    VastaaPoista
  6. Voi miten surullista. Voimahalaus.

    VastaaPoista
  7. Voi ei, surullista menettää eläinystävä. Onneksi jäi hyviä muistoja.

    VastaaPoista
  8. Sinua kyllä koetellaan (jos sallitaan tällainen ajatus jostain voimasta joka aiheuttaa ihmisille asioita)! Voimia!

    VastaaPoista
  9. Voimahalaus sinulle Katja! Lemmikin menettäminen on surullista! Kevätaurinko tuo sinulle toivottavasti muuta ajateltavaa!

    VastaaPoista

Kiitos vierailusta blogissani!
Kaikenlaiset kommentit ja viestit ovat tervetulleita :)