SURUA

Elokuussa Rusina sairastui ensimmäisen kerran pahasti ja koko syksy oli jokseenkin  epätasaista sen terveyden suhteen. Välillä oli hieman parempi ja välillä taasen oli liikkuminen todella huonoa ja vaikeaa.
Ennen joulua sairastui uudelleen ja jouduin toimittamaan sen klinikalle Poriin tutkittavaksi. Lääkkeet ja hoito eivät apua tuoneet vaan tammikuun puolella meni hepo melkolailla "jalattomaksi"  ja ratkaisuvaihtoehtoja ei juurikaan ollut :( :(

Onneksi lyhyeksi jääneeseen yhteiseen aikaamme mahtui myös monia  hyviä ja mukavia hetkiä. 


UUDELLEENLÄMMITELTY HARRASTUS

Olen joskus lapsuudessa harrastanut isäni kanssa aktiivisesti jousiammuntaa.
Jossain vaiheessa harrastus sitten jäi sikeseen,mutta syksyllä tein paluun vanhan harrastuksen pariin ja on kyllä ollut oikein mukavaa hommaa.
Oikeastaan innostus syttyi uudelleen sen myötä,että mies hommasi itselleen jousen metsästystä varten ja innostus on tarttunut myös vanhempaan tyttäreen  siinämäärin,että lukee itselleen nyt metsästyskorttia ja treenaa  kanssamme ammuntaa.
Minä en ole ollenkaan kiinnostunut metsästyksestä. Sapuskaa laitan riistasta kyllä,jos joku tuo mulle patavalmiin eläimen :)

Mies ja tytär ampuvat teknisenoloisilla taljajousilla,mutta meikäläinen luottaa perinteiseen vastakaarijouseen ja vaistoammuntaan,jossa ei apuna käytetä erillisiä tähtäimiä,vakaimia tai muitakaan ylimääräisiä vempeleitä ja vipstaakeja. Ainoastaan oma kroppa on  jousen ja nuolen ohella käytössä.

Onneksi Ulvilassa on vireä jousiammuntaseura jolla on kesäaikana käytössä iso ja avara ulkoammuntarata,tarvittaessa saadaan maastorata tehtyä (tätä odotan erityisen innolla  ) ja talvellakin pääsee kaksi kertaa viikossa sisätiloihin ammuskelemaan.
Sieltä on tytär napannut pari kännykamerakuvaa meikäläisestä sihtailemassa tauluun :D (ammunnan tulosta ei kehtaa vielä panna eetteriin näkyville )


Asiasta kukkaruukkuun...
...ennen joulua tuli kieputeltua ystäville ja perheelle erilaisia kransseja viemisiksi. 
Tässä kuvat muutamasta aikaansaannoksesta  ja samalla leppoisan viikonlopun toivotukset :)






KULTAISIA KALOJA

Kesäkuussa tuli toteutettua pitkäaikainen haave ja hain Raumalta lammikossa kasvaneita kultakalan poikasia omaan piha-altaaseemme.


Minään kesänä ei ole tullutkaan vietettyä niin paljon aikaa veteen tuijotellen kuin viime kesän aikana. Kalojen puuhastelua oli mukava seurata ja tottakai ruokintahetket kohokohtia.



Kalat tuntuivat viihtyvän mainiosti,kasvoivat ja komistuivat, mutta pieni yllätys oli ,kun loppukesästä huomasimme,että lammikossahan uiskenteli pienen-pieniä kalan poikasia.
Alkoi tarkkuutta ja nopeutta vaativa kalastusoperaatio;yritimme saada perhoshaavin avulla turvaan niin monta poikasta kuin mahdollista. Se olikin monen päivän urakka sihtailla alle puolen sentin kokoisia sinttejä.

Isommat kultakalat siirtyivät syksyllä viettämään talvea kookkaaseen akvaariooon ja pikkuisille hommasin oman pienemmän lastentarhan.Poikasia saimme talteen kaikenkaikkiaan n. kolmisenkymmentä kappaletta.

                               

Talven mittaan poikasetkin ovat varttuneet ja suurin osa niistä on kasvanut niin isoiksi,että asustelevat jo vanhempiensa kanssa suuremmassa akvaariossa odotellen kevään tuloa ja pääsyä vapaampiin vesiin.
Poikasten parissa kävi melkomoinen luonnon karsinta;selvästi hiemankin vioittuneet yksilöt kuolivat jossain vaiheessa syksyä/alkutalvea.
Poikasista aikuiseksi pässee kasvamaan kymmenkunta yksilöä.


Ensi syksynä kaloja onkin sitten jo sen verran monta ja sen verran isoja kavereita ,että niille on ajankohtaista tehdä talvehtimisallas autotallin puolelle,sillä vaativat tilaa kuitenkin paljon ja niin suurta akvaariota sisätiloihimme ei enää mahdu :)
Ajatuksissa on ollut käyttää hyväksi isoa muovista kasteluvesikuutiota,johon mahtuu vettä runsaasti.


Hiltunen antaa kalojen uiskennella rauhassa sekä sisällä että ulkona;kaippa se on senverran fiksu,että ei jaksa vaivautua törsäämään energiaa turhaan mahdottoman saaliin pyytämiseen. Helpompi vain maata uuninpankolla lämpimässä ja käydä keittiössä maamman lihapatojen ääressä herkuttelemassa.



Oikein hyvää viikonloppua kaikille täällä piipahtaville :)


PALUU LINJOILLE

Heippa kaikille pitkän-pitkästä aikaa :)

Edellisestä postauksesta on aikaa....
...niin paljon,että en edes viitsi miettiä,mutta nyt on arjen ajankäyttöä järjestelty niin,että sieltä pieni aika löytynee taas bloggailuun,jota on oikeasti ollut jo hiukan ikäväkin.

Enitenhän työn ja perheen lisäksi on aikaani vienyt heppani Rusina,joka oli omahoitotallilla.
Rusina muutti puolitoista  kuukautta sitten täysihoitotallille ja sehän säästää aikaani huomattavasti,mutta toisaalta keventää pörssiäni...hmmm...melko paljon...
Kaipaan erittäin paljon  sitä,että Rusina oli hoidossani 24/7,mutta tallillemme tuli uusia ihmisiä ja kemiat,kun eivät kohtaa,niin ne eivät kohtaa ja siinävaiheessa,kun alkoi maistua kakalta tallille meno ihmisten takia päätin: nyt on parasta vaihtaa maisemaa...

Mies tuossa tokaisi eilen,että taitaa olla kevät tulossa,kun läppärini näytöllä alkaa näkyä kukkien kuvia ja siemenliikkeiden logoja :D
Eipä kyllä pahemmin väärässä ollut.

Tästä jatketaan,jos nyt ei montaa kertaa viikossa,mutta ainakin huomattavasti säännöllisemmin kuin viimeisten kuukausien aikana.
Näiden talvisten saippuakuplakuvien myötä toivottelen teille kaikille oiken hyvää alkanutta vuotta!