KIITOS NAAPURILLE :)

Ja naapurin keräävälle ruohonleikkurille.Eilen illalla sain ruohosilppua sen verran isot kasat,että kasvimaalaatikot saivat yllensä kunnon katteet. Nyt estyy rikkaruohojen kasvu ja samalla tulee hoidettua lannoitus luonnollisesti kuntoon hetkeksi.

Ihan niinkuin kasvitkin näyttäisivät tyytyväisiltä :)



KIRVATSISSA

Tänään suhautimme tytsyjen kanssa Porin Kirjurinluotoon. Porin Jatsien konserttipaikkana varmaankin maanlaajuisesti tunnettu paikka ja onhan siellä paljon muutakin mukavaa kuten lapsille Pelle Hermannin-leikkipuisto,Vihertietokeskus,kesäteatteri,pienois-golfrata,upea puistoalue eläimineen,uimaranta jne. jne.
Sää suosi ja sain itse samalla päivän liikunta-annoksen.Hiukan jo ehdein väsyäkin,mutta paluumatkalla herkutellut munkit ja limut onneksi piristivät.

Nyt seuraa isohko annos kuvia silvuplee :)

ELÄIMIÄ

Apinan poikanen...eikun siis nuorimmainen :)


LAPSILLE

Teinitkin intoutuivat laskemaan mäkeä ja kiipeilemään :)

MAISEMIA,RAKENNUKSIA JA KASVEJA


Onko tämä jokin akileija?? Melko eksoottinen näky.



Porin Etelärantaa

Kirjurinluodon kahvio

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA TEILLE KAIKILLE :)



KETUTUSTA JA KELTIÄISIÄ

Tänään on ollut kyllä melkolailla mieliala maassa.
Mulla ei juuri tapana ole voivotella asioista,mutta taitaa olla liikaa ylimääräistä aikaa,kun mielessä nyt tällaisia on muhinut. 

Mullahan tosiaan on vasta nuo syöpähoidot edessäpäin ja jo nyt ahistaa ajatukset niistä ajoista.
Jos sairausloma venähtää,niin miten ihmeessä sitä saa nelihenkisen perheen talouden pidettyä kunnossa noilla sairauspäivärahoilla/niiden loputtua,kun ei tässä miehen kanssa mitään kroisoksia olla?
Nytkin saa kaikki lomarahat panna sivuun odottelemaan sairaalalaskuja leikkauksesta sekä jo käydyistä ja tulevista poliklinikkakäynneistä.Myös jokaisesta sytostaatti sekä sädehoitokerrasta saa pulittaa ja matkakulut tietenkin vielä päälle.

Muutoinkin on potuttanut ja turhauttanut,kun tuntuu,että on ihan hirveästi kaikenlaista puuhaa jota täällä kotona pitäisi tehdä,mutta leikkauksesta toipuminen vielä niin vaiheessa,että ei tässä kovasti vielä hommissa riehuta. Enkä tietenkään voi vaatia perheenjäseniä ihan kaikenlaista tekemään,kun nyt jo ovat auttaneet niin kovasti.
Oma pää tuntuu hajoavan tähän kökkimiseen:telkkarin vahtaamiseen,ristikon täyttelyyn,kirjan lukemiseen,netissä surffailuun,kun on aina tottunut siihen,että joku projekti on työn alla.
Ja mitähän se onkaan olotila sitten,kun hoidot alkavat :c Voi ei..

Pelottaa syksyn aika muutoinkin,kun koulu taas alkaa. Nuorimmaisella ongelmia siellä puolella. Pian on taas liuta viestejä opettajalta;kun tyttö on töppäillyt sitä ja tätä tai tavarat hukassa ja läksyt tekemättä.
Miten sitä jaksaa nuo henkiset paineet siinä vaiheessa,kun varmasti on tekemistä oman voinninkin kanssa??


Toki ymmärrän,että mun pitää olla kiitollinen Suomalaisesta terveydenhuollosta ja sen osaamisesta rintasyövän osalta,mutta kuitenkin...

No onneksi olo hiukan helpottui,kun sain jatkettua rikkaruohoprojektia ja tein pienen kävelylenkinkin. Keräsin olohuoneen pöydälle hiukan päivänkakkaroita ja "partasuteja" ( = jonkinsortin ohdakkeita ) silmäniloksi.


Pihalla häärätessäni huomasin,että keltiäiset ovat valloittaneet kaikki pionien nuput. Osaatteko sanoa pitääkö nuo murkut hävittää noista nupuista pois vai voiko niiden vain antaa jatkaa elämäänsä?

PIENTÄ PUUHAILUA

Alkoi olla sellanen fiilis,että pää hajoaa jollen pian saa "käsille" jotain muutakin tekemistä kuin ristikoiden täyttäminen ja koneella surffailu.Eilen sitten tartuin hommiin kiinni ja aloin rikkaruohojen kitkennän. Olipas pitkästä aikaa kiva tedä sitäkin hommaa,vaikka alun jälkeen hiukan tunnelma laski,sillä myrkystä huolimatta hyttyset kävivät armottomasti kitkijän kimppuun  ja vesisadekin kasteli loppujen lopuksi aluskalsareita myöden : /

Kuntokin oli senverran vielä heikko,että kerralla en koko penkkiä jaksanut kitkeä vaan jatkoin loppuun sitten tänään.Sään salliessa homma etenee jälleen huomenna :)

Ihan uskomatonta millainen määrä oli kakkaruohoja kertynyt 4-5 viikon kitkentätauon aikana: tuosta penkistä kärräsin kaksi kukkurallista kottikärryllistä pois kasvustoa,vaikkei mikään mahtavankokoinen alue edes olekaan.
( Miten ihmeessä sitä saisi selvempiä kuvia näistä kukkamaakokonaisuuksista???)


Viimeviikolla ostamastani lumpeesta oli jo ensimmäinen lehti kasvanut pinnalle asti,joten pitihän se tietenkin ikuistaa. Kaverina sillä kasvaa altaassa suovehka.

Pensasruusut kukkivat mielestäni erityisen komeasti tänä kesänä ja onhan tuo vuorikaunokki vaatimattomuudessaan myös nätti.

Hiltunen ei malttaisi ollenkaan olla pois pihalta. Hyvä,kun käy äidin lihapatojen äärellä aterioimassa ja sitten livahdetaan samantien ulos.
No,ehtiihän sitä sitten taas talvella makailemaan uuninpankon lämpimässä ihan kyllästymiseen asti.