Ruusujen leikkaamisesta

Pensasruusujen leikkaaminen

Villiruusujen ja niiden sukulaisten leikkauksessa pyritään harventamaan ja nuorentamaan pensaita. Pensaasta pyritään poistamaan 1/4 osa vuosittain, eli siten koko pensas uudistuu neljässä vuodessa.
Samalla tavalla leikataan kerran kesässä kukkivia ranskan- ja neidonruusuja sekä kesädamaskonruusuja ja joissain määrin myös kartano- ja sammalruusuja. Lisäksi voi uusista tyviversoista typistää kolmanneksen ja myös vanhojen oksien sivuversoja voi hieman lyhentää.
Nykyaikaiset pensasruusut ja englantilaiset ruusut voidaan periaatteessa leikata voimakkaammin, mutta jos niistä toivotaan korkeampia leikataan niukemmin. Jälkimmäistä lopputulosta halutessa leikataan vain paleltuneet ja risuilta näyttävät oksat.
Jotkut ruusut ovat vanhanajan ruusujen ja nykyaikaisten pensasruusujen välimuotoja. Toistuvasti kukkivia bourbonruusuja ja portlandinruusuja leikataan kuten edellä. Lisäksi kuihtuneet kukat leikataan heti pois. Remontanttiruusut kukkivat vuosiversoillakin, mutta parhaiten edellisvuoden versoilla. Poista siis kaikkein vanhimmat oksat ja lyhennä jäljelle jäävien oksien sivuversoja. Pensaan tyveltä leikataan edellisenä kesänä kasvaneet versot 50-60 cm mittaisiksi.
Myskiruusuista tulee tuuheampia, jos vanhoja oksia typistetään hieman ja uudet tyviversot leikataan 60 cm mittaisiksi. Halutessa korkeita pensaita leikataan pois vain vanhat ja risuiset oksat.
Kiinan-, tee-, ja noisetteruusuista poistetaan vain paleltuneet versot. Useinmiten saa olla iloinen että oksissa on ylipäätänsä eloa. Leikkaa paleltuneet versot terveeseen puuhun asti. Terve puu on vaaleaa, lähes valkoista. Kuollut puu on taas ruskeanharmaata.


Ryhmäruusujen leikkaaminen
Isokukkaiset ja tertturuusut leikataan siten, että jäljelle jätetään 4-6 vahvinta oksaa. Poista heikot, vahingoittuneet ja vääräänsuuntaan eli ristikkäin kasvavat oksat. Isokukkaisten ruusujen jäljelle jäävät versot lyhennetään 10-15 cm mittaisiksi. Floribundaruusut leikataan suunnilleen saman korkuisiksi. Oksa katkaistaan aina ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Tertturuusuja leikataan periaatteessa samalla tavalla, mutta niiden versot voidaan leikata vieläkin lyhyemmäksi.
Suomen oloissa ryhmäruusujen maanpäälliset osat paleltuvat usien kokonaan. Tällöin multaa kaivetaan varovasti taimen tyveltä, jotta versot päästään leikkaamaan mullan alla suojassa säilyneeseen terveeseen puuhun asti. Voimakkaasti leikattujen ruusujen kasvu voi alkaa vasta myöhään kesäkuussa, mutta ne silti ehtivät kasvaa ja kukkia runsaasti.
Miniruusuista voidaan leikata pois kolmannes tai jopa puolet. Jäljelle jää tarpeeksi uusia versoja tuottavia silmuja. Runkoruusuja leikataan kuten isokukkaisia tai tertturuusuja sen mukaan, minkä lajin runkoon ne on vartettu. Leikkauksen ei tarvitse olla yhtä voimakas ja leikatessa kiinnitetään huomiota latvukset muotoon. Latvuksen tulisi olla tasainen ja pyöreä. Typistä siis muita pitemmäksi kasvaneet versot ja leikkaa voimakkaasti heikkoja versoja.


Maanpeiteruusujen leikkaaminen

Maanpeiteruusujen ryhmässä on sekä kerran kesässä kukkivia lajeja ja toistuvasti kukkivia lajeja. Jotkut ovat myös omajuurisia. Onkin tärkeä tietää, kukkiiko ruusu saman vuoden versoilla ja onko se vartettu vai omajuurinen. Omajuurinen ja toistuvasti kukkiva lajike voidaan periaatteessa leikata milloin tahansa ja miten tahansa. Sivuilta ei kuitenkaan kannata leikata, jos haluaa pensaan leviävän. Maanpeiteruusut voidaan leikata päältä pensassaksilla eikä versoista tarvitse etsiä ulospäin suuntautuvia silmuja. Leposilmuja on riittävästi koko verson pituudelta. Maanpeittoruusut leikataan joka 3-5 vuosi


Köynnösruusujen leikkaaminen


Osa köynnösruusuista kukkii vain kerran kesässä ja kukat kehittyvät edellisvuoden versoihin. Uusia versoja kasvaa joka vuosi pensaan tyveltä. Tälläiset lajikkeet kuten muutkin kerran kesässä kukkivat ruusut voidaan leikata heti kukinnan jälkeen. Kolme tai neljä vuotta vanhat versot kukkivat huonosti, joten leikatessa poistetaan vanhimpia versoja jotta uusilla versoilla olisi enemmän tilaa. Jäljelle jäävien oksien sivuversot typistetään parin kolmen silmun yläpuolelta, jottei niistä tulisi seuraavana kesänä liian pitkiä ja rentoja. Uusia versoja voi myös harventaa, jos niitä on kovin runsaasti.
Jatkuvasti kukkivilla köynnösruusuilla on yleensä joitakin vahvoja pääoksia, mutta tyvestä lähtee niukasti uusia oksia. Kukkia kehittyy pääoksan latvoissa kasvaviin nuoriin versoihin, mutta ennen kaikkea kesän kuluessa muodostuviin sivuversoihin. Leikatessa sivuversot lyhennetään keväällä 8-10 cm mittaisiksi. Myös pääoksat voidaan lyhentää noin 30 cm korkeiksi, jotta köynnös tuuheutuisi ja kehittäisi uusia vahvoja versoja.
Leikkausmallit ovat hyvinkin teoreettisia Suomen oloihin. Täällä köynnösruusuja joudutaan leikkaamaan pitkälti sen mukaan, miten ne ovat selvinneet talvesta. Useinmiten riittää, kun paleltuneet oksat leikataan terveeseen puuhun asti ja heikoimmat versot poistetaan kokonaan.