R.I.P. SIIRI

Sammakkomme Siiri teki kuun alkupuolella totaalisen katoamistempun. Terraario käytiin läpi millintarkasti soranpoistoineen  ja ihmeteltiin kodin tilojakin,mutta Siiriä ei vain löytynyt.

Se on vaan kummallinen asia,että ihminen voi kiintyä niinkin pieneen ötökkään kuin Siiri,häntä päivittäin hoitaessa ja elämäänsä seuratessa. 
Huoli oli suuri sen kohtalosta,johon emme ole saaneet vieläkään selvitystä. 
Maansuru kodissamme  oli melkoinen :(

SIIRILLE:

"Siiri pieni sammakko
kiitos,kun olit meidän rummakko
Tiedämme,että et ole mitään vailla
siellä maailman parhaimmilla toukkamailla"

Raneakin tuli surku; Kiinankellosammakko ei ole laumaeläin,mutta,että ihan ilman tyttöystävää / terraariokaveria :( :(

Joten pikkuisen ennen Joulua meille muuttivat Saara sekä Manta,jotka pikkuhiljaa ovat alkaneet kotiutua ja popsimaan sapuskaa enenevällä vauhdilla :)







RUOKAÖVERIT

Voi hyvä tavaton,kun ei sitä millään osaa ihminen oppia kohtuusyömistä näin joulun aikana vaan  aina silmät syövät enemmän kuin vatsa vetää ja sitten saa pönöttää sohvalla maha pinkeänä kuin loppuraskaudesta...
No,josko sitä tässä pikkuhiljaa alkaisi taas  palauttaa itseään normaaliin ruotuun ;)

Joulunaika on sujunut,todella kököstä säästä huolimatta, oikein rauhallisesti ja kivoissa merkeissä oman perheen kesken.
Ollaan saunottu,syöty,pelailtu ja röhnötelty sohvalla elokuvia.luontodokakreita yms. katsellen.

Ihanaa,kun on saanut taas viettää aikaansa jouluna  myös tallilla. Se on jotenkin niin sellainen asia ja paikka mitä olen kaivannut viime jouluina. Mikään ei voita sitä ihanaa ääntä,kun hevoset tyytyväisinä ja rauhallisina rouskuttavat heiniään ja rehujaan.


Mutta ,mutta,nyt,kun on jo talvipäivä seisahtunut ja päivä aloittaa pitenemisensä,niin kyllä sitä ovat alkaneet päässä jo pyöriä suunnitelmat ensikesää ajatellen. Varmasti tulee joitakin siemeniä jo tässä joululoman aikana tilattua. 
Minähän olen pääasiassa kasvatellut erilaisia petunioita ruukkuihin sekä laatikoihin ja seuraavaksi ajattelin uutuutena kokeilla  päälajikkeenani  Petunia "Diamond Pearly Shades"-lajiketta.

Ensi kesänä en varmastikaan tule kovasti panostamaan uusiin perenna/pensas/havuhankintoihin. Mutta yksi asia,josta haaveilen on tuonne talon päätyyn kaariporttikujanne. En välttämättä edes istuttaisi niihin köynnöksiä vaan saisivat ihan sinällään olla koristeena...
No,katsotaan miten käy suunnitelmalleni,kun on aika hinnakas kuitenkin toteuttaa...
Esim. 4-5 tällaista porttia olisivat aika kivat :)

Ja tämän istutusryhmän yhteyteen tulisvat portit



JOTAIN HYÖTYÄ MYRSKYISTÄ

Viimeaikojen myrskyistä ei ole ollut kuin harmia;sähkökatkoja,kaatuneita puita ja sen vuoksi vahinkoja rakennuksille,autoille sun muille, valvottuja öitä ja säikkyjä hevosia.
Mutta eräänä iltapäivänä töistä kotiin käpytellessäni satuin äkkäämään,että Friitalan vanhan nahkatehtaan konttorin edestä oli kaatunut iso hopeakuusi. Päässä alkoi heti raksuttamaan jos jonkinlaista suunnitelmaa...

Seuraavana päivänä satuimme suhauttamaan autolla isäni kanssa  kyseisen konttorirakennuksen edestä ja siellä olivat metsurit panemassa kuusta palasiksi lavalle. 
Kehoituksesta isäni koukkasi paikan päälle ja minä sitten jututtamaan metsurimiehiä,että,josko muutaman havun sieltä saisin mukaani. Ja mikä ettei tuumivat avuliaat moottorisahamiehet ja sahasivat vielä sopivasti auton perähutlaariin mahtuvat  neulasoksat mukaani.

Meidän ulko-oveemme sitten näistä syntyi tämänlainen kranssi

Isälleni ja äidilleni tällainen. 

Vielä pitää huomenissa tehdä siskollekin omansa.
Ja loput havut sitten,vaikka kukkalaatikoiden koristuksiksi :)

Julian tyttöystävän vanhemmille lähetin sisal-kranssin. 
Hmm..onpas hiukan muotopuoli,mutta tuleepahan sitten tekijäänsä :D :D

Viime viikonloppuna vietimme naisporukalla erittäin äänekkäitä nauruntäyteisiä  pikkujouluja hyvän ruoan ja juoman parissa. 
Illan emännälle  pyöräytin männynhavukranssin tuliaisiksi.


Käväisin viikolla Agrimarketissa hakemassa Quupalle heinäverkkoa ja kuinka kummassa sieltä mukaan tarttui heinäverkon lisäksi ihan jotain muutakin...

Haluaisin niin kovasti valkoisen jouluruusun,mutta hyväkuntoisesta jouluruususta joutuu pulittamaan yli 20 euroa ja en millään kyllä maltapanna niin isoa rahaa yhteen kukkaan,joten pelastin sitten Agri-kaupan pimeästä nurkasta tämän ale-orkidean viidellä eurolla.

 Ja tämä kynttelikkö oli kuin tehty telkkarihuoneeseemme



Työkaverit keskuskeittiöltä muistivat minua ja lähettivät minulle rikkoutuneen  ja kauniisti ruostuneen perunakauhan.  Minähän tuunasin siitä heti seinälle kivan kynttilätelineen :)

Jouluhässäkkää ei ole meidän perheessämme ollut enää moneen vuoteen. 
Teemme normaalin viikkosiivouksen emmekä laita monia erilaisia ruokasorttimentteja.
Lahjat ostamme omille ja siskoni lapsille pääosin netin kautta,jotta ei tarvitse lähteä kaupungille juoksemaan ja hikoilemaan tungokseen kireiden ihmisten pariin ja hassamaan älyttömästi rahaa koko suvun ja tuttavapiirin lahjoihin,kun ei viitsisi kuitenkaan mitään krääsääkään pakettiin panna.

Toivottelen kaikille oikein rauhaisaa joulunalusviikonlopun jatkoa!



OLEN LÄTKÄSSÄ

Olen jo useamman vuoden haaveillut Partyliteltä erästä kynttelikköä. 
En juurikaan ole ostellut kyseisen firman tuotteita,koska ovat mielestäni aivan tuhottoman kalliita laatuunsa nähden. Mutta tämä yksi kynttelikkö se on vaan jaksanut kummitella mielessäni,vaikka ei ole ollut kuvastossakaan  enää hetkeen aikaan.
Kuinka ollakkaan satuin tuttavani,joka on Partyliten konsultti,poistomyyntisivuille ja yhytin tämän kynttelikön sieltä ja sain neuvoteltua siihen vielä rehdin hinnankin. 
Nyt mä olen sitten poltellut iltaisin kynttilöitä tässä ihanassa Hortensia-kynttelikössäni lätkääntyneenä  <3 <3




Ja toinen johon lätkäännyn entisestään on tuo meidän Quuppa-pollemme.  Pikkuhiljaa alamme pääsemään toistemme aaltopituudelle. 
Quuppaa on mukava käsitellä ja hän on luonteeltaan kivan utelias ihmisiä ja ympäristöään kohtaan.
Toki lenkeillä joskus joudumme käymään hiukan keskustelua siitä,että onko siellä kuusenoksalla mörköjä vaiko ei tai mennäänkö tuosta jättimäisestä vesirapakosta yli.Puhumalla ollaan noistakin tilanteista hyvin päästy ylitse.


Hevosen luottamus minuun on myös kasvanut.
Kun Quuppa tuli meille se ei tykännyt ollenkaan siitä,että sen päähän kosketaan ja aina oli sitä nostamassa pois harjan tai käden tieltä. Nyt,kun olemme ihan kahden ja rauhassa se oikein laskee päänsä syliini ja tykkää kovasti,kun harjaan sen otsaa ja otsatukkaa.



Tuossa sairasteluni aikana tuli moneen otteeseen kelattua sellaistakin asiaa,että on monia ihan pieniäkin juttuja,joita on aina halunnut elämässään tehdä,mutta jotensakin ne ovat aina vaan lykkääntyneet ja lykkääntyneet.

No,hevosestahan minä haaveilin eläkepäivikseni ja se toteutuikin jo pikkuisen etuajassa,vaikka ei nyt ihan kyllä pikku juttu olekaan ;)

Yksi haaveeni on ollut nähdä valaita tai delfiinejä niiden omassa elinympäristössään vapaana meressä ja sen pääsin kokemaan Toukokuussa Azoreilla.



Asia joka aina on jäänyt vain puhumisen asteelle on ollut Apulanta-bändin keikalle meno ja sen toteutimme mieheni kanssa viimeviikolla Porin Bar-Kinossa.
Olipa hieno kokemus pitkästä pitkästä aikaa,sillä lempparibändin keikalla on viimeksi tullut käytyä joskus vuonna miekka ja kivi :)


Ehkä seuraavaksi sitten katsastamaan Rammsteinia ;)

Viimeviikolla tuunaamastani pakista vielä yksi kuva. Kuten näkyy hyasintit tekevät jo kuolemaa ja ne pitää viikonlopun aikana uusia,mutta lähinnä halusinkin näyttää,että lisäsin hiukan tuijanoksia ja murattia aukkopaikkoihin.

Ette muuten arvaa kuka on jo käynyt tsekkailemassa kesäkukkien kuvia sillä silmällä,että siemeniä täytyy päästä viimeistään joululomalla tilailemaan :D :D

TALVI ON TULLUT

Meidän perheessämme ei luoteta ollenkaan Ilmatieteenlaitoksen termisen-talven alkamishöpinöihin,sillä Hiltunen on perheemme talvimittari. Siinä vaiheessa,kun Hän muuttaa nukkumaan uuninpankolle on talvi alkanut;oli lunta maassa tai ei. 
Tälläviikolla Hiltunen on nyt sitten talvimuuttonsa tehnyt :)


Olin jo jonkin aikaa kytännyt tallilla ollutta vanhaa työkalupakkia tuunausajatukset mielessäni. Uskaltauduin sitten kysäisemään tallin omistajalta,josko pakin saisin ottaa sieltä mukaani ja,onneksi,onnistuihan se.


Valkoista maalia pintaan ja hiukan teräspesimellä hinkuttelua...



...ja joulukukkia kehiin. 
Pikkuisen pitää vielä täydentää asetelmaa,vaikkapa hopeakuusen havuilla.
Ehkäpä tuo pakin etuseinämäkin kaipaisi jonkinlaista kuviointita/tekstiä tms. piristykseksi???






Viimeviikonloppuna tuli ulko-oveen kieputeltua sisal-kranssi. On siinä kultaista lankaakin mukana,jos oikein tarkkaan kuvaa tiirailee :)
Nyt kupponen kuumana höyryävää glögiä. Oikein rauhallista lauantain jatkoa kaikille!

ON MULLA FIKSU KOIRA

Viikon verran olen ihmetellyt,kun herään joka yö kylmissäni ja peitto on  lattialla. En nyt mielestäni kuitenkaan ihan niin kauhean levottomasti ole sängyssä pyörinyt. 
Tässä eräänä aamuyön tuntina heräsin siihen,että selvästi tunsin,kun peitto liukuu pois päältäni,vaikka itse makaan hievahtamatta paikallani. Pakkohan sitä oli avata silmät ja katsoa,että mitä hittiä tapahtuu.
Sennahan siellä oli peiton kulmassa kiinni hampaillaan ja hivutti pikkuhiljaa peiton lattialle. Kuopaisi vielä tassuillaan peiton sopivaan myttyyn ja pani tyytyväisenä maate pesäänsä.
Arvatkaa muuten muistinko seuraavana iltana levittää pesussa olleen koiranpeiton sänkyni viereen :D :D

Kattokaa ny kuinka ihana pieni pallukka Sennakin on joskus reilut kolme vuotta sitten ollut. 
No,ihana pallukka se on kyllä vieläkin <3


Viikko on taas vierähtänyt ihan älyttömällä vauhdilla,vaikka en ole edes päässyt ratsastelemaan tai kärryttelemään Quupan kanssa,kun siltä oli kenkä irronnut ja odottelin kengittäjää paikalle. 
Torstai-iltana kova tuuli pelästytti Quupan,kun hain sitä illalla tarhasta ja se törmäsi meikäläiseen hilpaistessaan karkuun. Kaaduin ja sain mojovan kolauksen,soraihottumat polveeni ja mustelmat "alleihin",persauksiin ja lapaan. Viikonloppu meneekin nyt  sitten parannellessa... eikä yhtään ole sellainen fiilis,että pystyisi esim. ratsaille kiipeämään.


No,pikku askarteluihin sentään olen pystynyt.  Terassille vääntelin ja kääntelin pajukoreihin pieniä koristuksia koivun risuista ( kiitos naapurin Anulle risuista!!),sammalesta,jäkälästä ja kävyistä.




Vielä on pari pussillista sisal-kuitua  ja pellavanauhaa odottelemassa, josko saisin oveen aikaiseksi jouluisen kranssin.Mutta ei kyllä enää tänään.
Nyt on aika rentoutua ravien,saunomisen ja sapuskan parissa :)

Kivaa lauantai-iltaa kaikille!


OLEN SELKÄ!

I'm back siis :)

Ihan pani välillä ketuttamaan tämä pitkä blogihiljaisuus,mutta toisaalta olen nyt toteuttanut sitä ajatusta,joka päässäni takoi sairaana kotona maatessani,että " kunhan kuntoudun en persettäni tähän  sohvalle laske". 
No tottahan toki tuo  ajatukseni ei noin jyrkästi mene käytännössä;mukavaahan se on viikonloppuna oikaista peiton alle soffalle ja katsella töllöstä mahdollisimman vähän aivoja rasittavia ohjelmia ja elokuvia.



On tässä ollut yhteensovittamista työn,perhe-elämän, hevostelun/koirailun/kissailun/askartelujen/puutarhajuttujen sun muiden kanssa pitkän kotona oleilun jälkeen.Mutta eivätköhän tästä ala pikkuhiljaa palaset loksahtelemaan kohdilleen ajankäytönkin suhteen.


Kunto on ollut välillä erittäin hyvä,mutta valitettavasti pieniä takapakkejakin on välilla tullut, Lähinnä on ongelmia ollut huonosta hemoglobiinista ,rautavarantojen puutteesta ja niiden aiheuttamasta väsymyksestä.Eivätkä nuo vuotavat ahteripukamat,joita on jo parikertaa tässä syksyn mittaa operoitu, ollenkaan auta asiaa,mutta parin lepopäivän jälkeen sitä on taas jaksanut kummasti porskuttaa.


Olen kyllä suunnattomasti nautiskellut niistä päivistä,kun jaksan hyvin tehdä työpäiväni ja siitä,että voin vapaa-ajalla mennä vielä lapioimaan paskaa tallille,pesen ja harjaan mutakylpyjä-ottaneen virtahevon näköisen Quupan ja teen sillä tunnin-kahden maastolenkin ja sitten vielä kotiin reippailemaan koiran kanssa.
Kelpaa siinä kellahtaa illalla makoilemaan  Hiltunen ( ja isäntä) jalkopäässä kehräten :)


Pannaan tähän väliin  nyt pieni päivitetty potretti bloginpitäjästäkin,kun olen saanut karistettua kaikki 17 kiloa,joita tuossa kertyi hoitojen aikana.
Vielä,kun saisin hiukan painoa pois ja hiukset pitkiksi,niin olisin ihan tyytyväinen olomuotooni.

Viikonlopun varalle kävin naapurin kaadetuista koivuista hakemassa risuja,metsästä keräsin sammalta sekä hieman jäkälää. Saas kattoa mitä saan  noista aikaiseksi.
Toivottavasti ainakin sisääntulon terassia hieman talvisempaan asuun:)


Onpas kiva palailla taas tänne blogi-ystävien pariin toivottavasti tekin löydätte takaisin tännepäin :)