PODEN HUONOA OMAATUNTOA

Aikapula vaivaa blogin päivitysten suhteen ja vielä enemmän sen puolesta,että ehtisin käymään muiden blogeissa kyläilemässä. 
Tässä kuitenkin sujahti muutama kesä ja vuosi sairastellessa ja aikaa oli enemmän istuskella koneen ääressä,kun ei jaksanut aina olla jotakin hääräämässä.
Nytemmin palaa tuli pyllyn alla ja tulee sinkoiltua sinne ja tänne kaikenlaisisa puuhissa, joten sohvallapönöttelyyn ei jää juurikaan aikaa,joka toisaalta on kyllä ihan positiivinekin asia. 


Tuo edessä näkyvä kukkamaa on pihan yksi murheenkryyneistä;kun muut maat ovat jotenkin sellaisia jämptejä,niin tuo on niihin verrattuna sekametelisoppa enkä oikein tiedä pidänkö siitä vai en.
Siellä kasvaa pioneja,paria erilajia syysleimuja,jalopähkämöä,liljoja,jalopeurankelloa,neilikkaruusua,mirrinminttua,siperianpallo-ohdaketta,punahattua ja harjaneilikoita sekä verikurjenpolvea.
Voi tietenkin olla,että jossain vaiheessa,kun tuolla aidan vieressä oikealla  olevat kolme Moskovan Kaunotar-syreeniä sekä timanttituijat kasvavat suuremmiksi alue selkiytyy.

 Taisin jossain jo aukaista suuni,että en ole koskaan kasvattanut akileijoja ,mutta silti niitä kasvaa pihallani,mutta tämän "Nora Barlown" olen kyllä ihan itse siemenestä kasvattanut. Alkaa dementia iskeä kaikkien näiden kasvihommeleiden keskellä ;)


Vuorikaunokit leviävät myös ihan ilman vaivannäköä .

Nämä harjastukat aloittelevat kukintaansa;kylmien säiden myötä ehkä pikkuisen myöhempään kuin aiemmin kuten myös pionit.


Rinneangervo ilahduttaa pyöreän-pehmeillä muodoillaan ja kauniilla vaaleanpunaisilla kukillaan,vaikka lämmöstä ei niin olla nautittukaan.

Samoin edelleen upeana jatkuva tuoksukurjenpolvien kukinta. 
Tämä on varmasti yksi helpoimmista kasveista joita tiedän.

Kasvimaa koki keväällä muutoksia,sillä altaan kaivuu-urakka tuotti senverran hyvänoloista hiekka-multamaata,jota emme raaskineet hävittää,joten aiemmin erillisnä olleista kasvilaatikoista kehkeytyi yhtenäinen yksi iso kasvilaatikko.
Jotain siellä jo pikkuisen vihertääkin :)

Sormet on pidettävä näppärinä,vaikka jokakesäinen tenniskyynärpää taas vaivaakin,ja sen tuloksena on muutama mosaiikeilla  päälystetty  kivi  päätynyt  terassin koristeeksi :)






UUSIA ASUKKAITA

Maanantaina postiin saapui pihalammikkon suodatinsysteemi ja isäntä asensi sen hetimiten toimintakuntoon. Eilen sitten toteutin jälleen yhden kauan päässä muhineen ajatuksen ja ajelin Raumalle hakemaan  altaaseen uusia asukkaita sammakoiden,vesiliskojen sun muiden öttiäisten seuraksi;tarkemmin sanoen siis kultakalapienokaisia,jotka ovat  lammikkossa syntyneitä ja siten jo valmiiksi lammikkoelämään tottuneita veijareita.
Tällähetkellä poikaset ovat n. 6-7cm mittaisia,mutta aikuisena saattavat kasvaa 20-40cm mittaisiksi. 


Allasveden lämpötilaan ja itse allasveteen totuttelun jälkeen  pikkuiset pääsivät vapauteen kuljetuspussukastaan ja tietenkin toivon,että meillä on monia yhteisiä kesiä tulosa heidän elämäänsä seuratessa,sillä kultakalat saattavat olla hyvinkin pitkäikäisiä otollisissa olosuhteissa.
Talven kalat tulevat viettämään autotalliin tehtävässä talvialtaassa,jossa lämpötila pidetään plussan puolella,mutta ei kuitenkaan kovin lämpimänä.


Altaan reunuskasvit ja itse altaassa kasvavat lumpeet ja osmankäämit sekä kivet suovat heille toivottavasti turvallisen asuinsijan.
Iirikset ainakin kukkivat tällähetkeällä melko komeasti vai mitä ?



Eivätkä yhtään toiseksi nätissä kukinnassa jää nämä teresanruusut,jotka tuossa pihan sisääntulossa kukkivat tällähetkellä  havujen ja mooseksenpalavanpensaiden seurana.







Ja tässä pihaantulon toista reunaa;siellä ovat röyhähtäneet julmettuun kasvuun ja kukkaan tuijien alla  kasvavat tuoksukurjenpolvet.
Tuijat olivat kevään jälkeen hiukan kärsineitä,mutta eivätköhän  ne tuosta vielä tokene kesän mittaan.

Mulla kasvoi tuijia sisääntulo-terassilla kolmessa tuollaisessa isossa oranssissa ruukussa,mutta ne olivat talven jäljiltä niin huonossa hapessa,että eivät enää elpyneet. 
Rahatkin olivat senverran vähissä tuossa vaiheessa,että ruukkuihin piti saada kasvamaan jotain mikä ei maksaisi kuin ehkä vaivannäön.
Asiaa päässäni pienen hetken pyöriteltyäni päädyin istuutamaan ruukkuihin  tallin lähettyviltä kaivamaani hiirenporrasta, oman pihan kuunliljoja sekä poistopöydässä myynnissä olleita valkoisia riippaverbenoja. 
Kivasti ovat lähteneet kasvuun ja olen ihan tyytyväinen ratkaisuuni.


Poikkesin ystäväni tyttären pyynnöstä kuvaamassa hänen 12-viikkoista  hermeliinikanin poikastaan ja tämän ihanuuden myötä toivottelen teille kaikille kivoille blogiystävilleni hyvää ja turvallista juhannusta!



HALOO AMERIKAN-TÄTI!!

Pikkuisen epävakaasäinen viikko pian takanapäin,mutta ainakin tänään lauantai-iltana tuulensuojaisalla terassilla auringonpaisteessa tarkenee oikein mainiosti ilman villahousuja.
Olen viimepäivinä keskittynyt rikkaruohojen kitkentään,joka ei kyllä ole mitenkään minun mieluisimpia puutarhahommiani. Josko jonain keväänä joku rikas "Amerikan-täti" lähettäisi mulle synttärilahjaksi kuorma-autolavallisen kuorikatetta,niin olisin kyllä tyytyväisenä kärräämässä ne perennamaiden katteiksi :D

Onko teillä  millaisia kokemuksia kesäpistokkaista? Mitkä ovat helppoja lajeja siihen puuhaan?
Itse kävin työpaikan parkkipaikan kivan-näköisestä ruusupuskasta ottamassa muutaman oksankärjellisen ja ihan luvalla naapurin vanhasta ja komeasta jasmikkeesta puutumattomia oksia ja tökkäsin ne turve-multa-vermikuliittiseokseen. Saas katsoa tuleeko niistä mitään,kun on mulle ihan uutta juttua tämä pistokaslisäys.

Tallin lähettyviltä,jossa heppani Rusina siis majailee,kaivoin ojasta joko keltakurjenmiekkaa tai osmankäämiä;en oikein osannut tunnistaa lajiketta. Panin sen varmuudenvuoksi koriin vesikasvialustaan kasvamaan,jotta ei sentään koko allasta valloita.
Luulen,että tämä kasvinsiirto-operaationi tuotti lammikkoon uuden asukkaan,eli vesiliskon,josta tietenkin olen erinomaisen tyytyväinen.Varmasti löytyy hällekin hyvä soppi sieltä sammakkojen naapurina.

Piha alkaa jokseenkin muistuttaa taas tyttäreni mukaan viidakkoa;ja melko vehreäähän täällä on ,sitä ei voine kieltää.
Mutta on täällä  sentään jotain kukkivaakin kuten teresanruusu,akileijat,jotka tänne ihan itsekseen ovat jostain ilmestyneet,vuorikaunokit ja arovuokot







Raakkilan Olavilta vierailu-tuliaisiksi saamani Mooseksenpalavapensas aloittelee kukintaansa. On selvinnyt talvesta hyvin ja kasvattanut uusiakin versoja.
Tykkään tästä eksoottisen näköisestä kukinnosta paljon.



Utelias orava kävi herkuttelemassa naapurin puolella jotain pöheikkö pölisten,olisikohan tämä tuomi ?

Viidakko-kissa Hiltunen oli torstain  helteelläkin aina yhtä viileen Cool ;)

Eiköhän tässä ois parasta siirtyä saunanlämmityspuuhiin,kun aurinko meni jo piiloon naapurin ikävän korkeiden koivujen taakse.
Aika kivasti muuten ovat lähteneet kasvuun nämä oma-kasvatus riippapetuniat :)

VARJOSSA VIHERTÄÄ

Pihamme sisääntulon vasemmalla puolella on varjoisamman paikan perennamaa. Se on tehty pihaa tiestä rajaavan tuija-aidan eteen.
 Hankalaksi kasvupaikasta tekee tontin kulmassa oleva hemmetin iso kuusi. Komea ja tuuheahan se on,mutta sen alla on kuivaa ja varjoisaa,joten sinne on vaikeaa löytää kasveja,jotka siellä hyvin viihtyisivät ja vielä leviäisivätkin niin,että saisin maan kunnolla peitettyä. Nimittäin rikkaruohot,etenkin,vuohenputki ja nokkonen siellä kyllä viihtyvät...

Paikan kuvaaminenkin on hankalaa,kun isäntä säilyttää tuossa penkin vieressä peräkärryä ja huollossa olleet heppakärrytkin siellä odottavat tallille kuskausta ,mutta ehkä näistä nyt jotain selvää saa .





Penkki on reunustettu puolilahoilla rangoilla,jotka takapihan puolelta siirsin kaikenmaailman ötököiden asuttaviksi. Olkoot tuossa kunnes ovat hommaansa liian lahonneita.




 Kuusen alla jotenkuten kasvavat tällähetkellä valkotäpläimikät,kuunliljat sekä kotkansiipisaniaiset.  On siellä seppelvarpujakin,mutta ovat maata peittämässä tuolla saniaisten takana. Vielä on liikaa maata näkyvillä,joten ei auta muu kuin siirtää sinne lisää näitä  siellä viihtyviä kasveja,josko se auttaisi rikkaruohopaljouteen.

Muutama vuosi sitten istuttamani Marjatanalppiruusu "Haaga"  on intoutunut  tähänastisesti komeimpaan kukkaloistoonsa . 
Olen lannoittanut sitä keväisin ja sitten vielä näin kesäkuussa uudelleen,jotta sille kertyisi voimia muodostaa seuraavan kesän kukat tämänvuotisen kukinnan jälkeen.



 

 Uusin kasvi tuohon paikkaan on maastoratsastusreissulta bongattu kukka,jonka huomasin ojanreunalta kukkimasta. Oli jotenkin niin  kivan-näköinen nuokkuvine kukkineen,että ajattelin sen sopivan mainiosti tuonne metsäisempään maahan. 
Netistä tarkistin,että mikä kasvi kyseessä ja,että ei ole rauhoitettu. Kukka paljastui ojakellukaksi ja käväisin muutaman tuppaan sitä sieltä itselleni kaivamassa.

Toinen pihamme puolivarjoisampi paikka on myös tontin päädyssä,jossa sijaitsee uusi köynnöskäytävämme.
Selvästi mulla on enemmän lehtikasveja kuin loisteliaasti kukkivia,kun näitä kuvia oikein tarkastelee.
Tuonne tuoksukurjenpolvien joukkoon ujutin laastisaavi-vesiaiheen,että saan sitten kuunnella veden solinaa myös varjon puolella laiskotellessani.


Ai,että mä odotan seuraavaa tilipäivää,että pääsen ostamaan hiekkaa ja tekemään mukulakiveyksen tuohon kukkamaan reunamille.




Viime keväänä ostin tuohon ylläkuvattuun paikkaan kolme ruongollista syreeniä melko edukkaasti,taisivat olla ulkomaantuonteja. Pieni epäilys iti mielessä,että mitenkähän niiden talvi sujuu,mutta hyvinhän se meni ja melkolailla yllättävää,että niissä on jo kukkiakin :)

Täälläpäin on tänään ollut sadepäivä,joten pihahommelit saavat tältäpäivää olla. Ja hyvähän se on välillä vaan ihan olla ja ihmetellä.
Hirvenliha on marinoitumassa jääkaapissa ja kokeilen ensimmäistä kertaa elämässäni grillata sitä illemmalla. Saas nähdä onko luvassa kengänpohjaa vai mitä.

Kivaa lauantai-iltaa teille kaikille :)