KEVÄTLOMA

Eipä olisi meikäläiselle loma osannut osua yhtään parempaan aikaan; on jotenkin kummallisen ristiriitainen olo,kun toisaalta on odotettavissa ihan mukavia pihapuuhia ja kaikenlaiset ideat pyörivät päässä ,mutta  sitten toisaalta kummallinen kevätväsymys päällänsä.
Yhtenä päivänä energiaa piisaa ja sitten meneekin kaksi päivää sohvalla ihmetellessä,kun ei oikein mihinkään hommaan jaksaisi tarttua :/
HÖH! 

No eilen sentään sain sisääntulon terassia hiukan kevätkuntoon.



 

Terassi on pitkä ja kapea ja se asettaa omat hankaluutensa tavaroiden sijoittelulle,mutta näin mennään mahdollisuuksien puitteissa.
Muutama räsymatto tuohon tekisi varmasti kivan lisän,eikö?

                     

                   


Kasasin nuorimman tytön huoneesta remontin alta poistuneesta kirjahyllystä ,parista joustinpatjasta sekä vanhoista päiväpeitoista  ja koristetyynyistä löhöilysohvan .

                      



Ihan heti ei uskoisi,että nämä leikkotulppaanit on tuotu tähän terassille jo ennen pääsisäistä.



Viimekeväisen kranssin tuunailin vielä tämän kesän ajaksi käytettäväksi kieputtamalla hiukan pörrölankaa sen ympärille ja vaihtamalla siihen kirpparilöytösydämen,jota linnut heti ovat tietenkin käyneet nokkimassa pesävärkkien toivossa :)




 

Oikein mukavaa puutarhailukevätviikonloppua kaikille :)

EI TULLUT KANOJA EI

 Mä olen monta vuotta hinkunut kanoja omaan kotipihaan kotkottelemaan ,kuopimaan sekä tietenkin maukkaita munia munimaan ja sain jopa isännän pään kääntymään myönteiseksi asian suhteen.

Tänä keväänä sitten tosissani aloin asiaa toteuttamismielessä miettimään ja pähkäilemään.  Lopputulema pohdintojen jälkeen oli se,että jätin kotkojen hankinnan siihen aikaan,kun pääsen joskus hamaassa tulevaisuudessa muuttamaan maalle. 
Eikös sitä tavata krapulassa sanoa,että suu on kuin kanalan lattia helteellä eli suurimmaksi esteeksi koin mahdolliset hajuhaitat naapureiden nenään, taajama-alueella,kun asustelemme.

Se ajatus,että kultakalojen ja luonnoneläimien lisäksi kaipasin pihaan vielä lisäelämää ja seurattavaa ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan. Ja  tuottihan tämä aivoriihen pito sitten loppujen lopuksi kivan tuloksenkin.

Pihapaviljonkimme sai kokea muodonmuutoksen ja siirtyi uudenlaiseen käyttöön ja isäni joutui jälleen kerran  nikkarointipuuhiin tyttären kevätvillityksen seurauksena.

Esittelen tässä pihamme uudet tulokkaat, risteytys-jättikaninpoikaset:

Löppönen
  





Milka





Huttunen
         





Koko jengi



Huttunen ja Milka
   


Milka ja Löppönen


Huttunen ja Milka


Suurimman homman hoiti kotiin taas isä-pappani,jonka kätevät kädet saivat aikaiseksi näin upean mökin kanisiskosten asumukseksi.
Koppi on lämpöeristetty ja lämmityskin sieltä löytyy.


Tottahan toki tyttösillä pitää olla myös oma katettu ulkoterassi.

Eikä poikamiestyttötrion kämppä olisi tietenkään mitään ilman kattokruunua

Ja ovessa meikäläisen väsäämä kranssi.

  Ollaan kyllä koko poppoo kovasti tykästytty näihin koipeliineihin <3
 

Huoh! Blogger ei näemmä anna mun saada tänään kuvia ojennukseen,joten sorry,kun kuvat ovat hieman siellä.sun täällä  :/

Vanha postaus

Pari vuotta sitten oltiin tällaisissa tunnelmissa: 

...kun sain rintasyöpädiagnoosin en olisi uskonut olevani tässä paikassa tänään.
Viettämässä mieheni  kanssa 20-vuotishääpäivämatkaa,jota suunnittelimme ennen sairastumistani.

Uskomattoman pirteästi sitä herää muutaman tunnin yöunien jälkeen aamukolmelta,kun tietää,että edessä on  todennäköisesti jotain mukavaa.
Matka Helsinki-Vantaan-lentoasemalle oli ohi hujauksessa ja yksien rentouttavien juomien jälkeen saimmekin jo nousta koneeseen ja nousta sateisesta säästä pilvien yläpuolelle auringonpaisteeseen.



Viiden ja puolentunnin melko tasaisen lennon  jälkeen laskeuduimme Ponta Delgadaan Azoreille.
Kävimme vain  kääntymässä hotellihuoneessa ja sitten suuntasimmekin jo kaupungille käymään kaupoilla,matkanjärjestäjän infotilaisuudessa,varaamassa valas/delfiinientarkkailuretken ja murkinoimassa.

Tässä muutamia tänään napattuja kuvia. Vielä en ole selvillä mikä paikka mikäkin on,mutta eiköhän se tässä loman aikana vielä selvene :)
Ensivaikutelma paikasta on jokatapauksessa erittäin positiivinen.



Kolibrikukkia


Ovatkohan nuo punaiset hibiscuksia?? Kaikkia kasveja en todellakaan tunnista,joten jos joku niille oikean nimen tietää niin saa vinkata :)









Valkoisia sinisarjoja

Sinisiä sinisarjoja









Nyt alkaa jo uni painaa silmää. Matka jatkuu jälleen huomenna :)

PULUNLENTO


Ensimmäistä kertaa bongasin pihapiirissämme Turkinkyyhkyn.
Kaunis lintu :)


NÄPRÄILYSTÄ

Olen monta kertaa miettinyt kuinka  tärkeää on omalle mielenterveydelle ollut kaikenlainen,vaikka pienikin,käsillä tekeminen.
En tunne edes olevani kovin taitava,mutta jokatapauksessa koen erittäin virkistävänä ja innostavana,kun saan suunnitella,vaikkapa mosaiikkityötä,valita siihen sopivat värit sekä materiaalit ja ruveta sitten vihdoin ja viimein toteuttamaan  aivoituksiani.


Arkipäivän kiireet valitettavasti tuntuvat vievän hirveästi aikaa pois näistä mieltä lepuuttavista puuhailuista.vaikka kuinka tiedostaakin sen vapauttavan tunteen,kun kaikenmaailman ajatukset eivät yksinkertaisesti mahdu pyörimään päässä sillähetkellä,kun liimaa keramiikkaa tai kieputtelee kranssia.


Meikäläinen pakkaa olemaan hiukan malttamaton ja lyhytjänteinen ihminen,mutta puutarhanhoidon lisäksi erilaiset käsityöt ovat opettaneet ja koulineet meikäläistä ainakin hieman kestämään sitä,että asiat eivät tapahdu aina tässä-nyt-ja heti . 
Kaiken ei tarvitse olla kertarykäyksellä valmista.


Jos joku olisi mulle sanonut kymmenen vuotta sitten,että jossain vaiheessa tulevaisuudessa opettelet neulomaan,teet itse koristeet ulko-oveesi tai ,että rämmit ympäri maita ja mantuja keräilemässä askarteluvärkkejä,niin kyllä olisin pitänyt tätä ennustajaa melkolailla kajahtaneena.

Mutta kummasti se mieli vain muuttuu tässä matkan varrella;ehkä kyse on ollut siitä,että halua  tekemiseen löytyy,mutta luottoa omiin taitoihin ja oppimiskykyyn ei.


Täältä suunnasta lähetän rohkaisupeukutuksen kaikille teille,jotka hiljaa mielessänne haluaisitte jollain tapaa toteuttaa itseänne,mutta kuitenkin epäröitte vielä.
Itse ajattelen niin,että jokaisen työssä näkyy tekijänsä kädenjälki ja minun jälkeni on tällainen;mielytti se sitten jotakuta muuta tai ei :)


Mitäs sinä näpräilet?

JA TÄHÄN HIUKAN RUMPUJEN PÄRINÄÄ...

...sillä nyt julkistan Pääsiäisarvonnan lippuvoittajat.
Ja he löytyvät seuraavista osoitteista:


marianna1 at luukku.com sekä  meke.pulkkinen@gmail.com

Isot onnittelut molemmille ja tervemenoa Lahteen messuilemaan :)